Barokkirodut

Opetus  -  VarusteetMyyntihevoset


 

LUSITANO, PSL (Puro Sangue Lusitano)

Lusitanon alkuperästä lienee yhtä monta tarinaa, kuin kertojaakin. Lusitanon ja andalusianhevosen sukujuuret ovat suurelta osin yhteneväiset, ja rotuja on sekoitettu myös keskenään historian melskeessä. Rotumääritelmän mukaan lusitano (Puro Sangue Lusitano) on portugalilainen lämminverinen hevosrotu. Iberian niemimaan arkeologisissa kaivauksissa lusitanon edeltäjästä, sorraianponista, on löytynyt merkkejä, jotka juontavat juurensa tuhansien vuosien taakse ennen ajanlaskumme alkua. Joissain espanjalaisissa lähteissä mainitaan, että lusitano polveutuisi ns. espanjanhevosesta (nyk. P.R.E.) mutta tämä ei nykytietämyksen valossa pidä aivan paikkaansa, vaan rodut ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta enemmänkin rinnakkain, kuin toinen toisistaan.

Portugalilainen hevonen ristittiin lusitanianhevoseksi 1966 ja vieläkin komeammin täysveriseksi lusitanoksi, puro sangue lusitano, vuonna 1990. Lusitano oli espanjalaisen hevosen ohella 1500-1700 luvuilla Euroopan hovien suursuosikki, ja akateeminen ratsastus oli hyvin muodikasta. Lusitanoa pidetiin jalona kuninkaiden ratsuna, joka menestyi niin hovien kristallikruunujen loisteessa kuin sotatantereellakin. 1800-luvulla hoveissa syntyi kuitenkin innostus itämaisiin hevosiin ja täysverisiin. Kiinnostus iberialaiseen hevoseen ja akateemisen ratsastustaiteeseen liikkeineen ilmassa hupeni, ja tilalle tulivat nopeus ja estekisat, laukkaradat ja urheilu; kuten kirjailija Jerome Garcin asian ilmaisee, vaakatason ratsastus pystysuuntaisen sijasta. Rodun alkuperä ja uusi tuleminen sijoittuvat maantieteellisesti Portugaliin, vaikka ratsastustaiteen mekka näinä "urheilun vuosina" säilyikin parhaiten Ranskassa.

Ensimmäisen ratsastustaidetta käsittelevän eurooppalaisen teoksen kirjoittaja on tosiaankin portugalilainen, eikä ihan kuka tahansa, vaan itse kuningas, Eduard I, paremmin tunnettu nimellä Dom Duarte (1391-1438). Herra Duarte tahtoi levittää keräämäänsä tietoa kirjoittamalla vuonna 1434 kirjan, joka ”Opettaa ratsastamaan hyvin kaikissa satuloissa”.

Hovien ihastus arabeihin ja englantilaisiin täysverisiin oli kuitenkin koitua kohtaloksi näille hevosille. Lusitanojen kanta hupeni ja rotu oli vaipua unholaan.

Viiden sadan vuoden epäsuosion ja pimennon jälkeen, iberialainen hevonen ja kaunis keveyden ratsastustaito, jonka vain se pystyy toteuttamaan täydellisyyden asteella, nousivat uudestaan kiinnostuksen kohteeksi. Sen sai aikaan portugalilainen mestari Nuno Oliveira 1925-1989, 1900-luvun merkittävimpiä hevosmiehiä.

Portugalissa hevonen, jota sen kotimaassa on käytetty härkätaistelunäytöksissä, on todellakin näyttämöiden hevonen, kuin luotu parrasvaloihin. Lusitanon väritys on vaihtelevampaa kuin espanjalaisen, jouhet ovat usein silkkiset ja taipuisat, se on feminiinisempi ja erittäin näyttävä. Esimerkiksi kuuluisa hevoskoreografi Bartabas käyttää usein lusitanoja näytöksissään. Hänen sinisilmäiset kermanväriset lusitanonsa ovat elegantilla tanssillaan lumonneet niitäkin katsojia, jotka eivät muutoin ole paneutuneet ratsastustaiteen maailmaan.

Lusitano on kuitenkin myös työhevonen, ja rodun jalostuksessa on aina arvostettu käyttöominaisuuksia. Entisaikoina lusitano oli armeijan ratsuhevonen ja maatilallisten korvaamaton apuri. Sotaväen ja portugalilaisten konkistadorien sotaratsuna lusitano valloitti myös Amerikan mannerta.

Nyky-Portugalissa yksi rodun merkittävimmistä jalostusperusteista on hevosen menestyminen härkätaisteluissa. Lusitano on myös erinomainen kouluratsu, harrasteratsu, työ- ja valjakkohevonen. Härkätaisteluareenoilla vaaditut ominaisuudet – notkeus, nopeus ja kuuliaisuus – ovat muissakin lajeissa varsin arvostettuja piirteitä. Rotu on hyvin suosittu myös Working Equitationissa, jossa Pedro Torresin luotsaama Oxidado on voittanut sekä nipun arvokisoja että myös yleisön suosion. Akateemisessa ratsastustaiteessa lusitano on edelleen aivan elementissään, sekä suosittu näytösratsu esimerkiksi Apassionatassa ja muilla show-areenoilla.

Lusitanot ovat useimmiten kimoja tai ruunikkoja, muut hyväksytyt värit ovat voikon eri vivahteet kuten ruunivoikko, ”tulpavoikko” (bec), musta, rautias sekä palomino. Säkäkorkeus on yleensä noin 150–160 cm, mutta myös hyvin suuria yksilöitä löytyy, ja kuten espanjalaisen serkkunsa - myös lusitanon keskikoko on jalostuksen myötä kasvussa. Ulkonäöltään lusitano on majesteettinen, ja kuninkaallista ilmettä korostaa kupera pään profiili. Rakenteen perusteella lusitanon voi helposti sekoittaa serkkuunsa andalusianhevoseen (nykyisin virallisesti P.R.E.), nopeasti katsottuna ainoastaan pään profiili on erilainen. Hevosen lavat ja takaosa ovat hyvin vahvat ja liikkeet näyttävät ja ilmavat.

Nykyajan kuuluisimpia lusitanoja ovat olleet mm. ori Guizo, joka saavutti menestystä kansainvälisillä kouluradoilla espanjalaisen Juan Antonio Jiménezin ratsastamana, sekä legendaarinen ori Novilheiro, joka kilpaili sekä koulu-, este- että kenttäratsastuksessa huipputasolla. Tämän päivän urheilulusitanoista tunnetuin on ehkäpä Gonçalo Carvalho Conchinhasin ratsastama Rubi AR, joka on menestynyt hienosti kouluratsastuksen arvokisoissa.

(lähteenä käytetty mm. Jann-Arthus Bertrandin kauniita ajatuksia kirjasta "Hevoset")

LIPIZZA

Lipizzanhevonen on hevosrotu, joka on saanut nimensä vielä nykyäänkin lipizzoja kasvattavasta slovenialaisesta Lipican siittolasta. Suuri yleisö tuntee tämän tanssivan valkean hevosrodun parhaiten Wienin Espanjalaisen ratsastuskoulun ballerinona, jotka esiintyvät korkean kouluratsastuksen näytösratsuina.

Lipizzanhevosen historia alkaa 1500-luvulta, jolloin Lipican siittola perustettiin, ja Itävallan arkkiherttua Kaarle II toi Iberian niemimaalta 9 espanjalaista oria ja 24 tammaa. 1500-luvulla kuninkaiden hovien ratsastuskoulut ja korkea kouluratsastus olivat muodissa, ja Itävaltaan oli tarkoitus perustaa oma kuninkaallinen ratsastuskoulu. Andalusianhevosta pidettiin parhaana rotuna korkeaan kouluratsastukseen, ja rotu pohjautuukin pitkälti espanjalaisiin hevosiin. Seuraavan 200 vuoden aikana Lipicaan tuotiin lisää hevosia Espanjasta ja Italiasta (andalusialaisesta pohjautuva napolinhevonen). Wienin Espanjalainen ratsastuskoulu perustettiin vuonna 1735, ja samoihin aikoihin lipizzanhevosrotua alettiin jalostaa systemaattisesti.

Lipizzarodun varsinaisia perustajaoreja on kuusi: ruskea napolinhevonen Neapolitano (1790), valkoinen espanjanhevonen Pluto (1765), musta napolinhevonen Conversano (1767), hallakko kladrubynhevosori Favory (1779), valkoinen arabi Siglavy (1810) ja harmaa kladrubynhevonen Maestoso (1819). Nykyinen lipizzanhevoskanta polveutuu suoraan näistä kuudesta orilinjasta. Lisäksi on olemassa kaksi uudempaa orilinjaa: Tulipán ja Incitato, jotka edustavat modernimpaa unkarilaista lipizzanhevoskasvatusta. Myös vanhoista orilinjoista on moderneja uusia linjoja.

Tammalinjoja on 18 ja jokaisella hevosella on 2 nimeä: valtionsiittoloissa aina orilinjan ja tammalinjan mukaiset, yksityisten kasvattamilla nimeäminen on vapaampaa (mutta silti yleensä toinen nimi tulee isälinjasta). Myöhempinä vuosina rotuun yritettiin risteyttää mm. täyttä verta englannintäysveristen ja angolarabien muodossa, mutta nämä eivät osoittatuneet hyviksi valinnoiksi korkeaan kouluratsastukseen. Nykyisinkin parhaimmat yksilöt kouluratsastusta ajatellen, polveutuvat mahdollisimman suoraan andalusialaisesta verenperinnöstä (esim Pluto- ja Maestoso -linjat). Lipizzanhevosen jalostus kärsi pahoin molemmissa maailmansodissa, mutta rotu saatiin pelastettua muualle maailmaan vietyjen hevosyksilöiden avulla.

Lipizzanhevosia kasvatetaan nykyään koko entisen Itävalta-Unkarin alueella. Espanjalaisen ratsastuskoulun hevoset kasvatetaan Itävallassa Piberin siittolassa. Myös muiden lähialueen maiden, kuten Unkarin ja Slovenian valtionsiittoloissa kasvatetaan lipizzoja.

Lipizzat ovat nykyisin väritykseltään lähes aina kimoja, jotka syntyvät mustina tai ruunikoina ja harmaantuvat iän myötä lopulta valkoisiksi. Erityisesti Unkarissa ja Romaniassa on myös ruunikkoja lipizzanhevosia, ja Espanjalaisen ratsastuskoulun näytöksissä pidetään perinteisesti aina yhtä tummaa hevosta. Myös mustia lipizzoja on olemassa, suuremmassa määrin Romanian ja Kroatian alueella.

Lipizzanhevonen on säkäkorkeudeltaan melko pieni rotu, yleensä 150 –160 cm. Itävaltalaiset lipizzat ovat pienikokoisempia kuin unkarilaiset sukulaisensa, jotka ovat suurempia, laajaliikkeisempiä ja erittäin suosittuja vaunuhevosina. Lipizzanhevoset kehittyvät hitaasti täyteen mittaansa ja voimaansa, ja ovat "aikuisia" yleensä vasta n. 7 vuotiaana, mutta vastaavasti elää pitkään. Lipizzanhevonen on myös hyvin terve rotu. Useat Espanjalaisen ratsastuskoulun oriit ovat käytössä vielä yli 20-vuotiainakin. Tarinat kertovat monesta lipizzanhevosesta, jotka ovat eläneet jopa 40-vuotiaiksi!

Lipizzanhevonen on tasapainoinen ja notkea, ja sen oppivainen luonne soveltuu hyvin kouluratsastukseen. Lipizzan jalkojen rakenne on vahva ja ne ovat voimakkaat, hyväluiset ja kovakavioiset. Lipizzanhevosta ei usein tarvitse kengittää, vaan kaviot ovat kovat ja hyvänmuotoiset. Takaosa on vahva ja soveltuu hyvin korkeaan kouluratsastukseen. Lipizza ei ole kovin nopea pidemmällä laukkapätkällä, ja hevosen liikkeet ovatkin enemmän korkeat kuin matkaavoittavat, mutta se on reaktiivinen ja ns. pätkänopea. Lipizzaa ei siis voisi luonnehtia erityisen hitaaksi hevoseksi - sen räjähtävän nopeat hypyt, liikkeet ilmassa, upeat piruetit ja voimakas passage tekevät hevosesta näyttävän ilmestyksen niin valjakkoon, kouluradalle kuin korkean kouluratsastuksen näytökseenkin.

Lipizzat kiintyvät usein voimakkaasti "omaan ihmiseensä", ja varsinkin tammat saattavat olla jopa mustasukkaisia mielitietystä ihmisestään ja yrittää paimentaa häntä. Lipizzat ovat älykkäinä ja ketterinä hevosina usein sopimattomia hyvin kokemattomille ratsastajille, mutta perusluonteeltaan lipizzat ovat silti ystävällisiä ja ihmiseen kiintyviä hevosia, ja valkean karvan alla sykkii suuri ja lämmin sydän!

P.R.E. (esp. Pura Raza Española, täysiverinen espanjalainen)

PRE on espanjalainen hevosrotu, joka polveutuu muun muassa muinaisesta iberialaisesta hevosesta, berberihevosesta ja arabianhevosesta. Espanjan ulkopuolella siitä käytetään myös vanhaa nimeä "andalusialainen", mutta virallisen kasvattajajärjestön ANCCEn mukaan nimi andalusialainen saattaa viitata myös paperittomaan tai muun rodun kanssa risteytettyyn hevoseen.

PRE:n historia on monivaiheinen, ja sen kerrotaan polveutuvan jopa yli 10 000 vuoden takaa. Seudulla on ollut jo tuhansia vuosia alkukantaisia pieniä hevosrotuja. Ibeeriheimot toivat alueelle jo neoliittisella kaudella (uudemmalla kivikaudella) hevosia, ja myöhemmin alueella ovat vaikuttaneet monet pohjoisafrikkalaiset kulttuurit ja tapahtumat. Numidialaiset kulkivat Iberian niemimaan poikki karthagolaisten Rooman sotaretkellä 800 eKr, tuoden niemimaalle mukanaan mm. afrikkalaisia berberinhevosia. Myöhemmin islamilaiset zanata-ratsumiehet (berberit) valloittivat Espanjan 800 jKr. Espanjassa olikin 800 vuoden ajan arabialainen kuningaskunta.

Espanjalainen hevosen, kuten lusitanojenkin, arvostus oli huipussaan Keski-Euroopassa 1500–1700 luvuilla. Esimerkiksi vuonna 1539 Ranskan Henrik III:n kuninkaallisten tallien tallimestari Salomon de la Broue kirjoitti; ”Pidän aitoa espanjalaista hevosta parhaaseen luokkaan kuuluvana, koska se on mitä kaunein, jaloin, sulokkain ja rohkein, kaiken kaikkiaan kuninkaan arvoinen”.

Ratsastuksen mestarit ovat huomanneet tämän henkisten ja fyysisten kykyjen harvinaisen yhdistelmän jo kauan aikaa sitten. Suurmestari Francois de la Gueriniere toteaa 1731: ”Kaikki kirjailijat ovat asettaneet etusijalle espanjalaisen hevosen ja pitäneet sitä parhaana maneesissa työskentelyyn, syynä ovat sen notkeus voimavarat ja luontaiset taipumukset esiintymiseen ja paraateihin, sen uljaus, viehkeys ja jalous”.

PRE:n merkitys myöhempien urheiluhevosrotujen jalostuksessa on ollut merkittävä. Tästä espanjalaisesta hevosesta polveutuvat niin lipizzat, friisiläiset, kuin monet Amerikan mantereiden hevosistakin, ja ovatpa ne vaikuttaneet monen keskieurooppalaisen ratsurodunkin syntyyn tavalla tai toisella. Konkistadorit veivät iberialaisia hevosia mukanaan valloitusretkille, ja myöhemmin tutkimusmatkailijat veivät mantereelle lisää hevosia. Amerikkalainen mustangi polveutuukin pitkälti näiden Iberian niemimaalta tuotujen irtipäässeiden hevosten muodostamista villilaumoista. Jotkut ovat myös sitä mieltä, että portugalilainen lusitano polveutuu PRE:stä, mutta geneettisten ja historiallisten tutkimusten mukaan rotujen kehitys kulkee enemminkin vierekkäin ja limittäin, kuin että kumpikaan polveutuisi suoranaisesti toisestaan.

Tänä päivänä PRE hevosia on noin 175 000 kappaletta. Hevosia kasvattaa jopa 7500 siittolaa 65 eri maassa. Kattojärjestö ANCCE, Asociación Naciolal de Criadores de Caballos de Pura Raza Española, pitää yllä kansallista ja kansainvälistä rekisteriä 22 alajärjestön kanssa (mm. USA:ssa, Saksassa ja Ruotsissa on omat ANCCE:n alajärjestönsä)

PRE ei ole säkäkorkeudeltaan erityisen suuri; sen keskikorkeus on 155-160 sentin paikkeilla, mutta jalostuksen myötä keskikoko on kasvussa ja yli 170 senttisiäkin hevosia löytyy jo Espanjasta. Lisäksi nämä hevoset vaikuttavat selästä käsin paljon suuremmilta; kaula liittyy runkoon ylöspäin, ja jalkojen liikeradat ovat näyttäviä. PRE on väriltään useimmiten kimo, muut sallitut värit ovat ruunikko, ruunivoikko, vasta äskettäin hyväksytty rautias (myös liinaharjalla, joka on erittäin harvinainen ja kallis väri), sekä suosittu ja arvokas väri; musta. Myös tuplavoikkoja (BEC) PRE:itä on tavattu. Näissä tosin saattaa olla myös lusitanoverta suvussa, sillä roduissa on tapahtunut risteytymää myös tahallisesti tiettyjen ominaisuuksien parantamiseksi ja heterogeenisyyden lisäämiseksi. Kuten muissakin roduissa, värijalostus ja kaupallistuminen ovat heikentäneet tiettyjä ominaisuuksia. Kantakirjasäädöksiä on kuitekin kiristetty koko 2010-luvun ajan, joten väriäkään (kuten ei "tukkaa" ja etujalan liikettäkään) ei voi enää jalostaa muiden ominaisuuksien kustannuksella. Tämä on tervehdyttänyt rotua positiiviseen suuntaan.

Rotua käytetään kilpa-, harraste- ja näytösratsuna, mutta myös valjakkohevosena, sirkuksessa ja härkätaistelussa. PRE:llä on parhaimmillaan nöyrä ja oppivainen luonne, sopivasti sähköä ja näyttävyyttä, se on liikkeiltään ketterä ja nopea. Rodulla on erinomainen luontainen tasapaino, ja erityisesti kootut liikkeet ovat näille hevosille helppoja. Moderni PRE pystyy myös lisäämään liikettä helpommin, ja monet PRE:t ovatkin vallanneet kansainvälisiä areenoita. Legendaarisimpiin hevosiin kuulunevat majesteettinen ori Invasor, joka kiersi Rafael Soton kanssa pitkään arvokisoja. Muita merkittäviä kouluratsuja ovat mm. oriit Keops, G-Nidium, Atiza ja Fuego XII. Erityisesti karsimaattinen Fuego on sulattanut sydämiä ympäri maailman, missä ikinä se esiintyykään!

Nykyisin yhä suositummat ratsastuksen linjat, klassinen- ja taideratsastus, käyttävät yleisesti PRE:tä – hevoset kykenevät kokoamaan itsensä kevyesti ja helposti. Herkkyytensä ja oppivaisuutensa ansiosta ne on helppoja kouluttaa toimimaan lähes näkymättömin avuin. Rotu liittyykin ratsastustaiteen ja korkean kouluratsastuksen syntyyn niin erottamattomasti, että voisi kysyä, kumpi oli ensin, muna vai kana... Tekivätkö tämän hevosen upeat luontaiset ominaisuudet mahdolliseksi korkean koulun, vai löysivätkö kouluttajat espanjalaisesta hevosesta vihdoin ihanteellisen instrumentin, joka tarjosi heille tilaisuuden kehittää taidettaan täydellisyyteen saakka? PRE on joka tapauksessa suorastaan liikkuva taideteos, joka hurmaa usein jo ensi istumalta ratsastajansa.

(Lähteenä käytetty mm. Yann-Arthus Bertrandin teoksen "Hevoset" kauniita ajatuksia sekä ANCCE:n verkkosivuja)

Lisää tietoa: http://www.ancce.es/

Contact

IBERICO Finland

Katariina Albrecht 

Email me

Mobile: +358 44 0336700

Turku, FINLAND

NEWS

TAPAHTUMAKALENTERI:


Tervetuloa uudet ja vanhat oppilaat Sivistyneen Ratsastuksen maailmaan, jossa yhdistämme vanhojen mestarien klassisen tiedon uusiin tutkimustietoihin ja menetelmiin. Tavoitteena on tasapainoinen ratsukko, jossa sekä hevosen että ratsastajan mieli & keho ovat tasapainoisen toiminnallisia. Aineksina elementtejä klassisesta ratsastuksesta, akateemisesta ratsastustaiteesta, working equitationista, etologiasta ja biologiasta. Voimme harjoitella myös ratsastusjousiammuntaa tai perinnejousiammuntaa.

Laita viestiä jos haluat mukaan valmennustunneille, tai haluat järjestää oman 1-2 päivän kurssin tallillasi. Nopeat syövät hitaat - kalenteri täyttyy nopeasti!

Lisäksi normaalit viikkotunnit Turun seudulla arkisin (aamu, päivä ja ilta-aikoja) joko omalla tai Katariinan hevosella. Tervetuloa!

t. Katariina Albrecht
Courses and lessons available, we teach also in English & en Español